Viikonloppu vieraissa - ja kotona

Lauantain kotipeliin Kerimäkeä vastaan lähdimme lähes tutulla seitsikolla Peten passatessa Artun tilalla. Liberona hääri totuttuun tapaan Anssi. Kerimäellä ei ollut missään vaiheessa peliä mitään sanottavaa LaKin pyöritykseen. Jos LaKi pelaisi sillä tasolla millä pystyisi, ei Kerimäen tasoisilla joukkueilla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia, eikä peli kestäisi yli 45min. Toisaalta joukkueen taso on sen senhetkisen pelin taso.

Tämä peli taisi olla ensimmäinen kerta vuosiin, kun Arttu oli koko pelin penkillä paikalla olleessaan. Liekö edellisillan saunominen verottanut pelaajavalmentajan itsetuntoa siinä määrin, että mies komensi itsensä penkille. Pelin parasta antia olivat Esan murhaavat keskihyökkäykset, jotka olivat kerta kaikkiaan komeaa katseltavaa. Anssi oli höylännyt oksankohdat käsistään ja nosteli aloituksia varsin mallikkaasti. Peli päättyi voittoomme 3-0.

Sunnuntaina suuntasimme pikkubussilla kohti Heinolaa, Myllyojan Mastersin vieraaksi. Menomatka sujui etupenkillä Jussin komennossa (ajovuoro) ja takapenkillä Toro hallitsi kreivin ottein tyhjentäessään korttipöydän lähes ammattilaispelureina tunnettujen Kopos- Brothersien nenän alta.

Itse pelipaikalla ei lämmittely mennyt aivan putkeen. Simolla meni reisi lämmittelyssä ja koska olimme liikkeellä vain seitsemällä pelurilla, hän siirtyikin liberon tontille Anssin pelatessa yleismiehenä Toron kanssa. Hakkuriksi siirtynyt Joppe oli unohtanut pelikengät kotiin, tästä voimme syyttää vain huonoa pakkauksen valvontaa. Kunnon isoveljen tavoin Esaa hävetti Jopenkin puolesta. Simolta Joppe sai lenkkarit lainaksi ja lieneekö siinä syy, miksi miehen käsi oli paremmassa kunnossa kuin edellisellä hakkurivisiitillä. Pomppuakin löytyi tavanomaista enemmän.

Ainoa ongelma koko pelissä oli aloitusten vastaanotossa, sillä putkiaivoinen Anssi ei voinut keskittyä aloituksiin, kun piti yrittää lyödäkin palloa. Jussi nöyryytti vastustajan keskimiehiä ja puolustusta terävillä keskihyökkäyksillä. Meillä oli useitakin pimeitä hetkiä ottelun kuluessa, nimenomaan vastaanottopuolelta. Pahimpana katkoksena tietysti kummittelee se, että hävisimme yhden erän. Eräpisteet eivät kerro koko totuutta joukkueiden tasoeroista ja ainakin Lakin pelin taso oli totuttua alempana. Olisiko lauantain peli vaikuttanut.

Kotimatkalla etupenkiltä käsin leijaili voitonhuuma auton takaosaankin ja kaikki muut taisivatkin jäädä ainakin omilleen korttiringissä Arttua lukuunottamatta (se auttavan puhelimen numero on siellä ravilapun takana…)

#3